Digitalist
saapas kiinni purukumissa

Kitka: siellä missä liike jää jumiin

Liiketoimintastrategia
Digitaalinen transformaatio
Jussi Hermunen
22.8.2025

Tervetuloa Muutoksen kiihdyttämisen -sarjan osaan 2/7!

Tämä artikkeli tarkastelee, miten arjen tehottomuudet – hitaat aloitukset, sekavat luovutukset, päällekkäiset hyväksynnät – luovat organisaatiokitkaa, joka hidastaa muutoshankkeita. Muotoilun menetelmillä tiimit voivat vähentää kitkaa – ei diagnosoimalla sitä, vaan näyttämällä, miltä sujuvampi liike näyttää. Osana Muutoksen kiihdyttämisen perustavaa tarkastelua Kitka on ensimmäinen neljästä toisiinsa kytkeytyvästä organisaation liikevoiman esteestä.

Näkymätön kustannus jokaisessa projektissa

Jokaisella organisaatiolla on suuria suunnitelmia. Rohkeita strategioita, innovaatio-ohjelmia, transformaatio-tiekarttoja. Mutta jossain kickoffin ja tulosten välissä eteneminen hidastuu. Päätökset venyvät. Energia hiipuu. Palaverit lisääntyvät.

Tuo hidas vuoto on kitkaa.

Epävarmuuden leimaamassa eurooppalaisessa talousmaisemassa – Ukrainan sodan, poliittisen polarisaation ja kiristyvien katepaineiden keskellä – monia organisaatioita pyydetään tekemään enemmän vähemmällä. Nopeampia tuottoja, keveämpiä tiimejä, vähemmän virhepuskureita.

Seurauksena strategioista tulee epätoivoisempia ja irrallisempia. Yhdessä yrityksen kolkassa käynnistetty säästöaloite jää jumiin toisen kolkan hyväksyntäkierteisiin. Uusia digipalveluita lanseerataan irrallaan muista hankkeista. Työntekijät kysyvät hiljaisen kysymyksen ääneen: ”Miksi teimmekään tätä?”

Tässä kitkasta tulee kohtalokasta. Ei siksi, että ideat olisivat huonoja, vaan koska tapa, jolla ne laskeutuvat, luo vastustusta, sekaannusta tai välinpitämättömyyttä.

Kuten Stanfordin Bob Sutton sen ilmaisee:

”Kitka on mitä tahansa, mikä tekee hyvän työn tekemisestä vaikeampaa”

McKinseyn transformaatiotyö toistaa saman: vaikka osa kitkasta voi olla hyödyllistä (pakottaa pohtimaan, suojaa hätiköinniltä), liika siitä muuttuu organisaation jarruksi – ja se jarru on kallis.

Harvard Business Review arvioi, että liiallinen sisäinen kitka – hukattuna aikana, päällekkäisenä viestintänä ja prosessien ylikuormana ilmenevien johtamisrakenteiden muodossa – saattaa maksaa Yhdysvaltain taloudelle yli 3 biljoonaa dollaria vuodessa.

Se ei ole kitkaa metaforana. Se on kitkaa viivan alla.

Miten kitka ilmenee

Kitka ilmoittaa itsestään harvoin suoraan. Sen sijaan se näkyy hienovaraisin, tutuin tavoin – kaavoina, jotka tuntuvat normaaleilta mutta hiljalleen hidastavat asioita. Tiimeissä ja organisaatioissa muutamat signaalit toistuvat:

Hitaat projektien aloitukset

Uudet hankkeet saavat vihreää valoa, mutta jäävät tauolle toimittajavalinnan ja sisäisen ideoinnin ajaksi. Ihmiset odottavat panosta, selvennystä tai kapasiteettia, jota ei koskaan aivan ilmaannu. Työ saattaa olla täysin hyväksytty, mutta kickoff venyy. Saatat kuulla jonkun ihmettelevän, miksi ”projektin aloittaminen kestää kauemmin kuin sen lopettaminen”.

Päällekkäiset hyväksynnät

Pienetkin muutokset vaativat useita hyväksyntäkierroksia. Tämä johtamisongelma paljastuu kontrollin tarpeen kautta. Eri johtamistasot haluavat näkyvyyttä ennen kuin mikään etenee, vaikka päätökset olisi jo linjattu. Ei ole harvinaista kuulla ihmisten kysyvän, miksi ”niin monen ihmisen pitää sanoa kyllä ennen kuin kukaan voi toimia”.

Sekaannus omistajuudesta tai vastuusta

Kun kukaan ei ole aivan varma siitä, kuka on vastuussa, eteneminen pysähtyy. Projekti tai pilotti voi olla arvokas ja tuettu, mutta epäselvät luovutukset tai päällekkäiset roolit tarkoittavat, ettei kukaan uskalla ottaa seuraavaa askelta. Jossain organisaatiossa asetetut KPI:t voivat saada siilojen yli menevän aloitteen jäämään välitilaan. Näissä hetkissä voi kuulla ajatuksen: ”Tämä ei oikeastaan ole minun pöydälläni, vaikka minä sitä eteenpäin työnnänkin.”

”Näin on aina tehty” -logiikka

Joskus hidastus ei ole rakenteellista vaan kulttuurista. Tutut rutiinit tuntuvat turvallisilta. Uudet lähestymistavat tuovat riskiä. Vaikka ihmiset olisivat samaa mieltä siitä, että jotain voisi parantaa, on epäröintiä poiketa normista.

Uudet tekoälytyökalut laskeutuvat usein juuri tähän epävarmuuden vyöhykkeeseen: täynnä potentiaalia, mutta vastaanotettuina epäröiden tai epäselvin pelisäännöin. Tiimit eivät ole varmoja, mikä on sallittua tai miten ne integroidaan ilman riskiä. Tämä vahvistaa vanhoja rutiineja niiden rikkomisen sijaan – vaikka työkalut voisivat itse vähentää kitkaa.

Tätä voi voimistaa epäselvä hallintamalli. Kun ei ole jaettua mallia siitä, miten muutos tuodaan tai hyväksytään, ihmiset palaavat vanhoihin kaavoihin – eivät siksi, että ne olisivat parhaita, vaan koska ne tuntuvat turvallisimmilta. Tämä viittaa syvempään ongelmaan, jota tarkastelemme seuraavassa artikkelissa: roolien, päätösten ja odotusten välisiin katkoksiin, jotka hiljaa tukkivat liikevoiman.

Miksi kitka hidastaa muutosta

Muutos ei epäonnistu vision tasolla. Se epäonnistuu arjen kokemuksessa, kun yritetään saada asioita tehdyksi.

Ja kun pienet viiveet kasautuvat, ne eivät maksa vain aikaa vaan uskoa. Ihmiset lakkaavat nostamasta ideoita esiin. Lakkaavat luottamasta aikatauluihin ja lakkaavat yrittämästä. Ajan myötä tämä ruokkii vaihtuvuutta. Jotta muutos kiihtyisi, kitkaan on tartuttava aktiivisesti eikä sitä tule vain sietää.

Kitkaan tarttuminen tarkoituksellisesti on kuitenkin tyypillisesti itsessään irrallinen hanke. Koko yritystä koskevana asiana sen tulisi koskettaa työtapoja, hallintamallia, menetelmiä ja vastuita – alueita, joihin palaamme Katkosten näkökulmasta.

Ajan ja vaivan suhteen tuon alueen projektit voivat olla vihamielisiä nykytalouden paineelle. Erityisesti kun tuotos muuttuu abstraktiksi ohjeistukseksi – kalvopaketeiksi otsikoilla kuten ”Tunnista heikot signaalit ajoissa”, mutta ilman kytköstä siihen, miten todellinen työ muuttuu. Kitkan vähentämisen sijaan ne hiljaa lisäävät sitä.

Monissa organisaatioissa, erityisesti laskutettavan työn ohjaamissa, tämä luo syvemmän jännitteen. Kitkaa vähentävät aloitteet jäävät priorisoinnissa jalkoihin, koska ne eivät tuota välitöntä liikevaihtoa. Laskutettavat tehtävät voittavat oletusarvoisesti, vaikka juuri ne tehottomuudet, joita yritämme poistaa, hidastaisivat niitä. Tuloksena on strategian ja todellisuuden ristiriita: kaikki ovat samaa mieltä siitä, että asioiden pitäisi edetä nopeammin, mutta kenelläkään ei ole aikaa korjata sitä, mikä niitä hidastaa.

Jotkin työkalut, kuten tekoäly-copilotit tai työnkulkujen optimoijat, tarjoavat aitoa lupausta kitkan vähentämisestä – mutta ilman aikaa tai tukea niiden tutkimiseen tiimit palaavat usein vanhaan tapaan tehdä. Kitka voittaa hitaudella.

Tästä syystä perinteiset kitkan vähentämisen ponnistelut, kuten auditoinnit, uudet pelikirjat tai koko organisaation transformaatio-ohjelmat, jäävät usein tahmeaan tilaan. Ne vaativat pelivaraa, jota ei ole.

Joten kitkan käsittelemisen erillisenä hankkeena sijaan käsittelemme sitä mahdollisuutena jo käynnissä olevan työn sisällä. Suunnittelemme tapoja saada tuo työ sujumaan paremmin – vähemmällä vastustuksella, selkeämmällä suunnalla ja nopeammalla iteroinnilla – irrottamatta ihmisiä laskutettavista prioriteeteista. Toisin sanoen emme pyydä tiimejä pysähtymään kitkan vähentämiseksi. Vähennämme sitä liikkeessä.

Muutos olemassa olevien hankkeiden rinnalla

Viitekehyksistä organisaatiokitkan tunnistamiseen ja poistamiseen ei itse asiassa ole pulaa. Mutta työssämme olemme havainneet, että jokin yksinkertaisempi ja nopeampi toimii paremmin:

Vähennämme kitkaa näyttämällä, miltä parempi näyttää.

Sen sijaan, että kirjoittaisimme kalvopaketteja siitä, miten rikkinäiset luovutukset korjataan, suunnittelemme ja toteutamme uuden olemassa olevan projektin rinnalla. Sen sijaan, että diagnosoisimme työkalun esteitä, prototypoimme paremman työnkulun ja testaamme sen oikeilla ihmisillä. Sen sijaan, että selittäisimme, miten asioiden pitäisi edetä nopeammin, liikumme ensin ja näytämme sen.

Prototyypit, blueprintit, prosessikartat ja mockupit ymmärretään samalla tavalla johtoryhmässä, esihenkilötasolla ja tehtaan lattialla. Kaikki näkevät saman asian ja kaikki tajuavat pointin – toisin kuin perinteisten raporttien kohdalla.

Pitkä dokumentaatio heijastaa usein sitä, miten yksi henkilö ymmärsi ongelman, eikä sitä, miten kaikki sen pohjalta toimivat. Vielä pahempaa: käytetty kieli voi helposti muuttua liian tekniseksi, abstraktiksi tai yksinkertaisesti ristiriitaiseksi sen kanssa, miten muu organisaatio puhuu. Se vieraannuttaa lukijan sen sijaan, että linjaisi hänet.

Joten visuaalisten tuotosten rakentaminen dokumentaation sijaan vaikuttaa kitkaan. Yksinkertaista, kyllä. Mutta ei vielä itsessään riittävän tehokasta.

Meidän on rakennettava nämä tuotokset niiden ihmisten kanssa, joita ne koskevat, eikä heidän puolestaan. Tuo varhainen osallistaminen luo omistajuutta ja tasoittaa vastustusta. Koska avainosaajien pitäminen on kitkan vähentämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, ihmisten osallistaminen heidän oman tulevaisuutensa suunnitteluun on yksi parhaista tavoista pitää heidät mukana siinä.

Tulos:

  • Nopeampi validointi siitä, mikä toimii
  • Selkeämpi omistajuus siitä, mitä pitää muuttaa
  • Vähemmän yleiskuormaa muiden vakuuttamisessa toimimaan
  • Enemmän nopeutta ja lyhyempi markkinoilletuloaika mille tahansa uudelle palvelulle, rakenteelle tai prosessille

Koska kun kitka laskee, kiihtyminen käynnistyy. Lyhyesti: organisaatio alkaa saada takaisin eteenpäin vievän liikkeensä.

Muutos asemoinnissa

Meille muotoilijoina tämä voi merkitä suurta muutosta asemoinnissa. Siksi olemme siirtyneet pinnoista järjestelmän tason työhön (kuten avausartikkelissa hahmoteltiin). Se on tapa kiihdyttää muutosta poistamalla kitkaa selkeyden, nopeuden ja osallistamisen kautta.

Sen kartoittaminen, mitä on olemassa. Sen prototypointi, mikä voisi toimia. Järjestelmän visualisointi niin, että kaikki ymmärtävät sen samalla tavalla. Muutoksen kohteena olevien ihmisten ottaminen mukaan ratkaisun muotoiluun. Nämä eivät ole vain luovia harjoituksia – ne ovat kitkaa vähentäviä työkaluja.

Ja useimmiten nämä työkalut tarjoavat nopeamman ja jalat-maassa-polun todelliseen muutokseen kuin raskas dokumentaatio tai pitkät diagnoosivaiheet. Ei ohittamalla monimutkaisuutta vaan näyttämällä, miltä parempi voisi näyttää.

Haaste piilee siinä, miten puhumme tällaisesta muotoilusta. Moni kysyy, miten kirjoittaa brief, joka mahdollistaa työn siilojen yli ja ulottuu pystysuunnassa johtamiskerrosten läpi. Hyvä lähtökohta on siirtää keskustelu pois ilmeisistä tuotoksista – kuten palveluista tai kohtaamispisteistä – kohti prosesseja tai toimintoja, jotka jo leikkaavat läpi organisaation, kuten laki-, asiakaspalvelu- tai myyntitoiminto.

Muotoilijat ovat tunteneet tämän potentiaalin aina ihmiskeskeisen muotoilun ja palvelumuotoilun alkuajoista lähtien. Mutta jossain matkan varrella muotoilun ohjeistus ja myynti ovat ohjanneet fokuksen väärin, mikä on johtanut väärin kohdistettuun vaivaan. Tuloksena: muotoilijat sidottuina kapeisiin tavoitteisiin ja rajattuihin rooleihin.

Se, mitä lahjakkaat ulkoiset muotoilijat tarvitsevat, on lakata suunnittelemasta itsestäänselviä kohtaamispisteitä ja suunnata sama vaiva syvemmälle organisaatioon. Suurilla yrityksillä on usein jo omat sisäiset muotoilijansa muokkaamassa näkyviä kerroksia. Antakaa heidän tehdä se. Se on heille tehokkaampaa.

Konsultit ja ulkopuoliset sen sijaan pystyvät paremmin kysymään kysymyksiä, joita sisäiset tiimit eivät voi. He eivät ole upotettuina rakenteeseen, ja se antaa heille ulottuvuutta.

Kitkan vähentäminen on keskeinen osa muutoksen kiihdyttämistä. Ja se on yksi keskeisistä perusteluista sille, miksi muotoilun menetelmät ansaitsevat paikan organisaation kehittämisen ytimessä, ei vain tuotteen tai brändin reunoilla.

Koska oikein suunnattuna muotoilu ei luo vain palveluita – se luo nopeutta.

‍

Osallistu keskusteluun:

Muutoksen kiihdyttämisen sarja LinkedInissä

  1. Muotoilijoista muutosagenteiksi
  2. Kitka – siellä missä liike jää jumiin (olet tässä)
  3. Katkokset – kun signaali katkeaa
  4. Järjestelmäriippuvuus – kun työkalusta tulee strategia
  5. Sokeat pisteet – kun kriittiset signaalit jäävät huomaamatta
  6. Pysy kuulolla!
  7. Pysy kuulolla